Viimeisen kahden viikon aikana olen melkeinpä asunut teatterissa. Kaikki alkoi eräänä lauantaina Tampereen Hulluilla päivillä, kun ystäväni kanssa shoppasimme heräteostoksina liput Tampereen teatterin Hiiriä ja ihmisiä -näytökseen. Ostos ei olisi paremmin voinut onnistua. Koska kaikki tuntevat (tai ainakin pitäisi) juonen, en referoi sitä tähän, vaan kannustan menemään katsomaan Tommi Auvisen hienoa ohjausta!
Seuraavana päivänä teatterimatka jatkui. Vuorossa oli Tampereen työväen teatterin Sudenmorsian. Tarina oli hieno, tanssi sen sijaan keskinkertaista, tai sitten en vain ymmärtänyt (mikä todennäköisesti on nyt se oikea vaihtoehto). Lavastus toimi käsittääkseni hiidenmaalaisine asuinrakennuksineen. Voi Aaloa, mihin jouduit! Jos olisimme eläneet yhtaikaa, minä olisin ehkä ymmärtänyt sinua!
Yhden välipäivän jälkeen jaksoikin sitten suunnata kohti Vaasaa ja Kom-teatterin Vadelmavenepakolaisen vierailua. Ihanaa nauruterapiaa ja taitavan monipuolista näyttelemistä! Toisaalta - ei kai Nousiaisen mainiosta romaanista huonoa esitystä saisikaan. Jos en ymmärtänyt Sudenmorsiamen tanssista mitään, niin Niko Saarelan ja Eeva Soivion parodia (?) nykytanssista hykerrytti kovin.
Lauantaina oli sitten lastenteatterin vuoro. Seinäjoen kaupunginteatterin Kuningas Ei! oli ihan perushyvää teatteria ja mikä parasta, tärkein kohderyhmä piti siitä niin paljon, että esitys on kuulemma mentävä katsomaan uudelleenkin. Jos olisin ohjaaja eli Eija-Irmeli Lahti, olisin pitänyt näyttelijöiden mikit auki läpi esityksen enkä vain lauluosuuksissa.
Vapun juhlinnan päätti Seinäjoen kaupunginorkesterin ja kaupunginteatterin yhteistyönä syntynyt Vappurevyy, jossa sain eturivissä nauttia musikaalien helmistä, kuten Dance of the Vampiresistä, Rocky Horror Show'sta ja Chessistä. Kyllä kelpasi!
Nyt on olo tyhjä, mutta onneksi reilun viikon päästä saan mennä katsastamaan Kristian Smedsin Jääkuvia! Asioilla on tapana kasaantua ja näin kävi tänä keväänä. Yleensä käyn vuoden aikana teatterissa näin usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti