Missä välissä

Eräänä aamuna ajoin työpaikalle ja kuulin radiossa tällaisen määritelmän: rakkaus on tila yksinäisyyden ja kyllästymisen välillä. Nauroin ääneen, ja tuon jälkeen aivoni ovat ruvenneet tuottamaan kaikenlaisia määritelmiä samalla formaatilla. Kiire on tila aamun ja nukahtamisen välillä / innostumisen ja kyllästymisen välillä / mielikuvituksen ja todellisuuden välillä.

Tästä taas kerran pääsen aasinsiltaa pitkin siihen pohdintaan, miksen ehdi kirjata ylös lukemisiani. Koska on kiire. Tai kuten nykyään on muodikasta sanoa: koska kiire. Missä välissä lukukokemuksista ehtii kirjoittamaan, koska elämä?

Kiirevinkkauksena siis muutama kirja, viimeisen kuukauden aikana luettu:

Lauren Beukes, Säkenöivät tytöt (2013): Sarjamurhaajatrilleri, jossa on miljöönä Chicago, mystiikkaa, aikatasohyppelyä, kiinnostava päähenkilö ja hyvää henkilökemiaa. ****

Philip Their, Donner-ryhmä ja muita novelleja (2011): Tavalliset helsinkiläiset joutuvat kummallisiin tilanteisiin, esim. stalkkaamaan Jörn Donneria. Hauska! ****

Tuuve Aro, Himokone (2012): Hupaisia novelleja, joilla on jokin kuuluisa elokuvannimi. Suosikkini on Tappajahai, jossa sekä ulkoisesti että sisäisesti outo tyttö yrittää sopeutua juhlatunnelmaan. ***

Pia Heikkilä, Operaatio Lipstick (2013): Chick litiä Kabulista. Anna S. -niminen kirjeenvaihtaja raportoi sotatantereelta ja takakannen mukaan "kohtaa tuntemattoman sotilaan ja sitten he päätyvät sänkyyn". Nopean lukemisen jälkeen olen sitä mieltä, että erään henkilön nimi vaihtui kesken romaanin. ***

Philip Teir: Talvisota

Philip Teir on uusi idolini. En ole nimittäin pitkään aikaan nauttinut mistään lukemisesta niin kuin Talvisodasta (2013). Alaotsikoltaan kirja on Avioliittoromaani, joka tietenkin heti suuntaa ajatukset miehen ja naisen väliseen suhteeseen, vai pitäisikö sanoa suhteisiin?

Päähenkilö on Max Paul, kuusikymppinen sosiologi, "seksiprofessori", jonka perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi aikuista lasta. Syntymäpäivähaastattelu muljauttaa jotakin sijoiltaan, kun Maxin entinen opiskelija Laura haluaa kirjoittaa juhlakalusta syväluotaavan lehtijutun. Katariina-vaimosta avioliitto on väljähtynyt, eikä mies huomaa häntä tarpeeksi. 

Tyttäret, Eva ja Helen, kipuilevat tahoillaan. Helen on naimisissa onnellisesti ja kahden lapsen äiti, mutta välillä hän ajattelee, ettei ole oikein ehtinyt elää, vaan on syöksynyt suinpäin avioon ja äitiyteen. Onko hänestä tulossa samanlainen kuin äidistään? Eva, 29-vuotias kuopus muuttaa Lontooseen opiskelemaan taidetta. Samalla hän pakenee äitiään, joka puuttuu liikaa hänen elämäänsä.

Kuulostaa vakavalta, mutta Teirin romaani on niin hauska! Jo kirjan aloitusvirke piristi kummasti ruuhkaviikkoa, johon sopi niin vanhempainiltaa, supermäärä palkkatyötä kotona kuin ajatuksia siitä, että asunto olisi kiva nähdä pyykkivuorten läpi. Se meni näin: "Lastenlasten hamsterin pakastaminen oli Maxin ja Katariinan ensimmäinen virhe sinä talvena, mutta ennen avioeroa virheitä tuli vielä monta."  

Kuva: Otava