Pikalainassa luonani käväissyt Petri Tammisen Rikosromaani-uutukainen ei löytänyt minusta haltioitunutta lukijaa. Olin pettynyt, koska vuosi tai pari sitten yhtään liioittelematta rakastuin sekä Muita hyviä ominaisuuksia - että Mitä onni on -romaaneihin. Nyt tietenkin odotin samanlaista jatkumoa tunteilleni, mutta mitään ei tapahtunut. Kädessäni oli ohut sujuvasti kirjoitettu kirja, jossa jahdataan omituisia rikoksia tekevää miekkosta ja peilataan keksi-ikäisen yksinäisen miehen tuntoja.
Koska olen arviossani niin väärässä, kannattaa lukea Hesarin tai Parnasson juttu, jotka ovat Rikosromaanista ihan toista mieltä. Niin.
Muuten, perspektiiviä keski-ikäistyvän miehen elämään saa aika hyvin Samuli Putron biiseistä, eikö niin?
