Haruki Murakamin Norwegian Wood -romaanista on oltu aika liekeissä monissa blogeissa. Siksipä odotukseni olivat korkeat, kun vihdoin sain kirjastoautosta napattua teoksen mukaani. Tässä kohdassa on hyvä muistaa, että minä olen todennäköisesti myös se maailmankaikkeuden ainoa lukija, jolla on jäänyt samaisen Murakamin Kafka rannalla -romaani kesken. En pysty vieläkään selittämään, mitä tapahtui.
Norwegian Wood on ehdottomasti hyvä kirja, mutta ja se kannattaa lukea. Kyseessä on rakkaustarina, jonka päähenkilö on parikymppinen opiskelijanuorukainen Toru Watanabe, jonka ensirakkaus on traagisesti hänen parhaan ystävänsä tyttöystävä. Naokun hän muistaa aina Beatlesin musiikista, etenkin Norwegian Woodista. Koska rakkaus ei kai koskaan ole ollut pelkästään helppoa, Toru yrittää välillä suhdetta aistillisen ja itsevarman Midorin kanssa - monimutkaista ja kipeää, koska mielessä on vain Naoku!
Hieno arvio! En ole lukenut romaania, nähnyt ainoastaan siitä tehdyn leffan. Niitähän ei voi vertailla, kun kumpikin on oma taideteoksensa. Tunnen kuin tarinan leffan ansiosta, ja uskon, että niistä aineksista on syntynyt koskettava romaani. Ja juuri noin kuten sanoit, jokaisen joskus kokema tarina. Toki myönnettävä, että leffa (niin hieno kuin olikin) tuntui välillä hieman pateettiselta, mutta japanilaisille se sallittakoon, kuuluu tyyliin. Itse olen parhaillaan aloittelemassa Murakamin teosta Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta. Se onkin sitten ihan eri genreä.
VastaaPoistaAjattelin antaa Kafkalle uuden mahdollisuuden kesällä ja mikä jottei Juoksu-kirjalke. Voi tosiaan olla, että Japani-aspekti sallii tuollaisen pateettisuuden - pitää vain uskaltaa loikata siihen mukaan.
VastaaPoista