Kun on koko pitkän kesän odottanut paikalliselta elokuvateatterilta jotakin kesäistä aikuisten katsottavaa (kuten tanskalaista Klovni - Kyllä nolottaa -leffaa tai ranskalaista Heartbreakeriä), eikä niitä ole tullut ohjelmistoon pyynnöistä huolimatta, on jotenkin lapsellisen tohkeissaan, kun käy katsomassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Siis sen ihan viimeisen. On ihan surullinen, että on kulkenut velhojen maailman rinnalla noin kymmenen vuotta ja kasvanut samalla tavalla kuin Harry, Hermione ja Ron, ja pian heistä joutuu luopumaan niin kuin luokkakavereista peruskoulun jälkeen.
Sitten kun on valittanut kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella, että millaista aikuiselämää se sellainen on, joka pitää sisällään yhden vaivaisen Potter-elokuvan kesässä, piristyy aivan eri tavalla, kun kipaisee loman viimeisenä (sateisena) sunnuntaina katsomassa Morsiusneidot-pätkän, joka on aika roisi ja erilainen amerikkalaiseksi komediaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti