Jens Lapidus: Luksuselämää (Stockholm noir III)

Alan kallistua siihen suuntaan, että dekkarit eivät sittenkään ole parasta matkalukemista. Talvilomalla Roomaan laukussani matkasi Jens Lapiduksen Luksuselämää (2011), joka oli tietysti mainio, mutta mitä järkeä on lomalla lukea rikoksista ja sitten "nähdä" rikollisuutta ympärillään? Rooma näytti kahden ensimmäisen päivän ajan yhdeltä suurelta rahanpesupaikalta, mitä se ei tietenkään ole. Sitten Luksuselämää onneksi loppui, ja näin toisenlaisen Rooman. Kauniin, runollisen, kaihoisan, romanttisen. Ei enää miehiä, jotka katselevat aurinkolasien takaa kylmillä silmillään ja vaihtavat minimalistiset repliikit ravintolan ovella, ei hitaasti lipuvia autoja sivukaduilla. Ei nopeasti varjoihin katoavia pelokkaita naisia.

Tukholmalainen Jens Lapidus on taitava kirjoittaja. Hän saa raikkaan vaalean Tukholman näyttäytymään aivan uudella tavalla, kun alamaailma laittaa hierarkiaansa uuteen uskoon. Ehdoton suosikkihenkilöni on Jorge, latinorikollinen, joka haluaa legandaksi omassa työssään.

Vaikka jätän rikoskirjat tästä lähtien lomamatkalla kotiin, Stocholm noir on ehdottoman virkistävää luettavaa.

"Lisäksi Jorgella oli oma suunnitelmansa. Ammattiapua olisi pian saatavilla. Eräs kaveri pääsisi lähiaikoina siviiliin. JW, jätkä jolla oli älliä. Oli jatkanut bisneksiään kiven sisälläkin. Pitkälle mietittyjä juttuja. Rahansiirtoja, miljoonainvestinteja, rahankäsittelyä. Lyhyesti sanottuna: rahanpesua. JW pystyisi tekemään ihmeitä saaliille. Total makeover - seteleiden sijasta numeroita tilillä. Yhdistettyinä hienoimpiin luottokortteihin. Kaukana Finskin tylsästä Södertäljen pakopaikasta.

Uusi elämä. Oikeasti."