Tuomas Vimma: Raksa

Aivan mahtavaa, että voi syyttää työkiireitä bloggaamattomuudesta. Minussahan ei ole vikaa eikä varsinkaan saamattomuutta. Palautin jo viikko sitten kirjastoautolle Tuomas Vimman Raksan (2011). Se oli hauska, nopea, kepeä, hyvää lääkettä Sinisalon Enkelten verta -romaanin aiheuttamiin naarmuihin ja ennen kaikkea parempi kuin edeltäjänsä Gourmet.

Raksa kertoo Samista, opintonsa jo aikoja sitten kesken jättäneestä projektipäälliköstä, joka pitkän harhailun jälkeen päätyy "rehtiin" rakennusfirmaan töihin. Erikoista on, että firman pomona on nuori nainen, Danika, joka hallitsee raksamaailman temput, puhuu kuin miehet, tekee työtä kuin hullu ja nauttii öisessä toimistossa viskipaukun. Eikä juoni oikeastaan ole Vimman kirjoissa se juttu, vaikka romaani juonivetoisesti on kirjoitettukin. Juttu on se, että Vimmalla on joka sivulla vähintään kymmenen vertausta, jotka tavallaan kuulostavat hirvittävän keksityiltä mutta toisaalta ne tuottavat suunnatonta nautintoa lukijalle. Koska olen palauttanut Vimmani kirjastoautolle, en osaa enää siteerata yhtäkään vertausta, mutta sen voin sanoa, että Sormusten herra on oltava hallussa, jotta niille voi hihittää. Ja sen, että minkäänlaista remonttia en aio ikinä teetättää, ellei käytössäni ole luottovalvojaa.