Miltä tuntuu, kun saa käsiinsä nuortenkirjan, jota lukiessaan tajuaa, että ei ole pitkään aikaan lukenut mitään niin hyvää? Suzanne Collinsin Nälkäpeli (2008) palautti mieleen, mikä on flow. Ei haitannut, vaikka lapsi katsoi tv:stä Mr. Beaniä melkoisen äänekkäästi, kodin sekamelska ei tuntunut miltään eikä se, että ateriat, joita perheessämme syötiin muutaman päivän ajan, olivat "eilistä".
Hieman nolottaakin, että vaikka Jenni Linturin Isänmaan tähden oli mainiota luettavaa, en intoillut siitä kenellekään. Nälkäpelistä minä sen sijaan vaahtosin eilen ja toissapäivänä työpaikalla. On ruvennut pelottamaan, että scifi on minun juttuni, siis se, jota olen koko aikuisikäni vain hieman sivusilmällä katsonut vähätellen. Herran tarhurit, Enkelten verta ja nyt Nälkäpeli - mitä minulle on tapahtumassa? Collinsin kirjassa eletään tulevaisuuden Amerikassa, joka on jaettu vyöhykkeisiin. Koska kansa on kapinoinut hallitsijoitaan vastaan, on kehitetty rangaistus, Nälkäpeli, johon arvotaan joka vuosi 24 osallistujaa, joiden on yritettävä tappaa toisensa. Kisa näytetään koko maassa tosi-tv-ohjelmana. 16-vuotias Katniss ilmoittautuu pikkusiskonsa puolesta vapaaehtoisena kisaan ja sen jälkeen entinen vaikea elämä tuntuu lastenleikiltä.
Nälkäpelistä tulee elokuva ensi maaliskuulla. Toivon totisesti, että se tekee yhtä suuren vaikutuksen kuin upeasti kirjoitettu kirja. Niin, ja vaikka Nälkäpeli on nuortenkirja, minusta se sopii myös aikuisten hyllyynkin. En tiedä kovin montaa kirjaa, jossa ystävyyttä käsitellään näin syvästi.
Paljon kiinnostavia kirjoja olet lukenut tänä syksynä - ehdin pitkästä aikaa tänne ja luin urakalla parin kuukauden postauksesi. Olen ihmetellyt Jenni Linturista samaa kuin sinäkin (vaikken kirjaa olekaan lukenut). Miten hän onkaan päässyt sisälle tarinaan, joka on kuitenkin niin kaukana hänestä itsestään? Mieletöntä heittäytymistä ja paljon kovaa työtä varmasti. Erityisesti kuitenkin jäi vaivaamaan tuo Nälkäpeli, tai oikeammin kiinnostamaan. Aika hurja tarina (mieletön ihmiskoe) - ja vielä nuortenkirja. Ehtisiköhän joskus.... tai ainakin leffa pitää mennä katsomaan.
VastaaPoistaLeffan traileri ei oikein vakuuttanut, mutta kirja on huikea! Ei ollut mikään "lälly nuortenkirja", vaan sopisi kirjastossa jopa aikuistenkin hyllyyn. Nälkäpeli on niin vetävästi kirjoitettu, että sen lukee parissa päivässä. Juuri sain muuten loppuun Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan. Paras syksyn kirjoista. Harmi vain, että tänään on pikkujoulut ja kirjaston eräpäivä, joten en taida ehtiä blogata siitä yhtään.
VastaaPoista