Piia Postin Talven jälkeen valo (2010) on kerrassaan mainiota luettavaa! Vaikka lähtöasetelma on tuttu - avioliitto väljähtyy, ja sen seurauksena yksi teko johtaa toiseen tekoon - on kirjassa jotakin tuoretta. Ja se on kerronta. Helsinkiläinen esikoiskirjailija kertoo sujuvasti neljän henkilön näkökulmasta ja analysoi samalla nykyelämänmenoa. Mikä on, kun ei riitä sellaisena kuin on? Missä vaiheessa pitäisi tehdä jotain, ettei kaikki se, mitä joskus on ollut, sula olemattomiin? Milloin ei enää puhuta samoista asioista, jos ylipäänsä puhutaan lainkaan?
Löylyn jälkeen olohuoneessa tuntui mukavan viileältä. Televisiossa lihava mies itki.
- Mikäs tämä on? hän kysyi ja kuivasi itseään pyyhkeeseen.
- Ohjelma.
Muuta Anna ei sanonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti