Claire Castillonin Kuplissa-novellikokoelma (2010, suom. 2012) on riemastuttavan ilkeää luettavaa. Teos esittelee joukon ranskalaisia, jotka elävät jonkinmoisessa kuplassa, jonne muilla ei ole pääsyä - tai sitten kuplasta ei vain pääse pois, vaikka haluaisikin. Mitäs sanotte näistä:
"Sinulla kun ei ole lapsia, pyydän sinua tulemaan meille syömään. Sinulla menee matkaan vain tunti, ja koskapa et tee työtä, vaan kirjoitat niitä kirjojasi, pyydän, että tulet aikaisin, niin saat nähdä, miten Annabelle kylpee, syö ja menee nukkumaan, siinä kolme aivan erityistä hetkeä." (Annabelle)
"Samalla tavoin odotin koko työurani ajan tervetuliaismaljoja, onnittelukahveja, jäähyväisillallisia, ja työttömyyskortistoonkin ilmoittautuessani odotin kannustavaa yllätylounasta. Rakkaudelta odotin kaikkein eniten." (Madeleine)
Kuplissa-kokoelman novellit on nimetty henkilöiden mukaan, ja niissä tutustutaan muiden muassa liian nuoreen rakastajattareen, isään, joka ei haluaisi olla erossa tyttärestään kesäleirin aikana sekä sadistiseen mutta sympaattiseen Aiméehen, joka päättää muuttaa miestään. Kepeää (vai onko?) pääsiäisluettavaa!
Juuri eilen illalla aloitin tämän, parin ensimmäisen jutun perusteella lupaa hyvää!
VastaaPoista