Kari Hotakainen: Ihmisen osa

"Postikortti, kylänraitti

 Terve minun pikku-Maija!

Kun tulee parempi vastaan, niinkuin elämässä aina tulee, älä hermostu. Se voi olla parempi siinä työasiassa, sen ulkopuolella hösö. Muistelepa sitäkin timpuria, joka laittoi meidän kuistin. Jämpti työmies, mutta niin vain resusi paita auki ja lauloi renkutuksia. Uudet perunat nostetaan ensi viikolla. Tämä on vihje.

Äitis"

Kari Hotakaisen Ihmisen osa (2009) on hirveän herkkä kirja siitä, millaista on myydä elämänsä kirjailijalle, joka muokkaa sitä omiin tarkoituksiinsa sopivaksi. Huoltoaseman kahveilla nauhuri surisee kirjailijan ja Salme Malmikunnaksen välissä, kun vanha rouva kertoo vaiteliaasta Paavo-miehestään, Helena-tyttären onnettomuudesta, pikku-Maijan avioliitosta ja Pekka-pojan menestyksestä. Vai meneekö se sittenkään niin?

Paitsi että Hotakaisen romaani on kutkuttavan liikuttava, olen kopioinut päähenkilö Salmen postikortin kirjoittamistavan omiin tekstiviesteihini, jotka lähetän puolisolleni. Ja eikö vain tekisi mieli kaivaa värikynät esille ja värittää Ihmisen osan kansi?