"Tietysti", isä sanoi. "Ne on mun lapseni, mä haluan ne itselleni."
Pulla tarttui Saran kitalakeen.
"Ne meinaa vaan tuomarit yleensä antaa lapset äitille", nainen sanoi. "Ne kattoo että se on luonnollisempaa."
"Mun uusi vaimoni on niille parempi äiti", isä sanoi. "Mutta eihän lasten paras mitään merkitse, kun koko suku ryhtyy sotaan yhtä vastaan."
-------------
"Raisa on sulle parempi äiti", isä sanoi. "Mä haluan että sä sanot Raisaa äidiksi."
"Mutta mä sanon äitiä -", Sara yritti ja rapsutti housunpaikkaa. Valkeita pikkukukkia ruskealla pohjalla.
"Kahta äitiä ei voi ihmisellä olla, siinä sä olet oikeassa", isä sanoi. Hän virnuili ja katseli Raisaa. He olivat kaksi tuhmaa lasta. Sellaisia jotka sulkivat pienempiä pyöräkellariin niin että talonmies suuttui, koska pyörävarasto ei ollut mikään leikkipaikka. "Miksihän sä voisit kutsua Sinikkaa?"
"Raisa hihitti. "Sinikka on sille liian nätti nimi. Sen nimi pitäisi olla ruskeakki, koska se on niin täynnä paskaa."
Laura Honkasalon hieman liian pitkässä Eropaperit-romaanissa (2009) ei pelata reilua peliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti