Oma lukupiiri

Voiko ihanampaa olla kuin pikkuinen lukupiiri, jossa luetaan laadukkaita kirjoja ja keskustellaan henkevästi. Välillä oikein selataan kirjaa ja luetaan pätkä ääneen, sellainen, joka oikein ravisteli ajatuksia ja näytti maailman uudessa valossa. 

Meidän lukupiiri kokoontui toista kertaa ja keskusteli Riikka Pulkkisen Totta-romaanista, josta totisesti riitti puhetta. Erityisesti askarrutti Martin tapa puhua ensin Eevalle ja myöhemmin Annalle. Muutenkin pohdimme Annan ja Eevan samankaltaisuutta, onnetonta rakkautta, jota paettiin Pariisiin Marcin syliin. Että miten voikaan olla niin samankaltaista, vai oliko kyseessä sittenkin vain Annan kuvitelma, joka ei ollutkaan totta. 

Totta sai myös miettimään, millaisena omat lapset mahtavat lapsuutensa muistaa. En kai minä vain tule olemaan se äiti, joka paahtoi koko ajan töitä eikä jaksanut ensimmäistäkään majaleikkiä?  Toisinaan hieman ajattelen, että saattaisin ollakin. Onneksi aina on lukeminen, joka on sitä yhteistä tekemistä, mutta usein yksityistäkin. En laittaisi pahakseni, vaikka minut muistettaisiin äitinä, jolla oli aina kirja kädessä.

Seuraavaksi lukupiiri tarttuu Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla -romaaniin. Sitten kun se on luettu, onkin melkein kesä.