perjantai 2. toukokuuta 2014

Donna Tartt: Tikli


Harvaa kirjaa olen rakastanut niin paljoa kuin Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin -romaania (1992). Roihuava tunne ei johdu kuitenkaan klassikkoudesta, vaan jonkinlaisesta syvällisyyden ja viihdyttävyyden sekamelskasta. Jo sen muistelu palauttaa mieleen Jyväskylän, Puistokadun, opiskelun, kultaisen nuoruuden. 

Tarttin kolmannella romaanilla Tiklillä (2013, suom. 2014) on siis kovasti lunastettavaa. Mitä verkkaisesti julkaiseva kirjailija voi tarjota 22 vuoden jälkeen, varsinkaan kun toinen romaani Pieni ystävä (2002) jäi minulta kesken? 

Siispä:

Kiitän
- dekkarimaisesta juonesta (Theo-poika menettää äitinsä ja joutuu asumaan Las Vegasiin hulttioisänsä kanssa. Siellä hän tutustuu Borikseen, joka on kaikkea muuta kuin hyvää seuraa kasvavalle pojalle. Ongelma seuraa toistaan, ja lopulta Theo palaa New Yorkiin, jossa hän asettuu asumaan antiikkiliikkeeseen. Äidin muiston pitää hengissä Tilki-maalaus, jonka ansiosta Theo joutuu tekemisiin alamaailman kanssa.)
- New Yorkin kuvauksesta (miksen myös Las Vegasin ja Amsterdamin)
- mielenkiintoisista henkilöhahmoista (Theo, Boris, Hobie)
- taideteosten kuvaamisesta.

Moitin:
- pituutta: 893 sivua on liikaa! Vaikka kyseessä on nuoren miehen odysseia nykypäivän Amerikassa ja syyllisyydessä vellominen ja oman tiensä kulkeminen, eikö asiat olisi pystynyt sanomaan esim. 500 sivussa? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti