Romaanina Luonnon laki ei ole Hotakaisen parhaimpia. On vaikea olla muistamatta Hotakaisen dramaattista autokolaria ja lukematta romaania jollain tavalla autobiografisena teoksena. Päähenkilö Rauhala, veroja kiertävä maalämpöyrittäjä, ajaa kolarin ja päätyy sairaalaan toipumaan - aika pienellä panostuksella, koska verojahan ei ole maksettu. Rauhala tietysti kipuilee vammojensa kanssa, ja erityisesti miehuutensa: pystyykö hän koskaan enää osoittamaan lempeään lakanoiden välissä?
Muitakin näkökulmia romaanissa on. Sairaanhoitaja Laura on kestänyt vuosikaudet raskasta työtä, kiitos riittämättömän henkilökunnan ja vaikeiden asiaikkaiden. Lepohetken päivän töihin tuo raskas musiikki, jota Laura tankkaa kahvitauolla. Välillä tapahtumat näytetään Rauhalan isän silmin, välillä afrikkalaisen Plan-kummilapsen. Äänen saa myös viimeisillään raskaana oleva Mira-tytär.
Hotakaismaiseen tapaan romaanissa pienillä, kepeillä huomioilla näytetään läpileikkaus nyky-yhteiskunnasta, ja siitä juuri Hotakaisen teoksissa pidänkin. Tällä lukukerralla minua kuitenkin kiusasivat lukuisat näkökulmat, henkilöiden äänien samankaltaisuus ja liika näppäryys. Vähemmälläkin tulee toimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti