Ihan kumma juttu, että jokin kahdessa juuri lukemassani romaanissa ei aivan osunut kohdalleen. Riku Niemisen Nuku lähelläni oli matkalukemisena Tallinnassa ja kertoi periaatteessa mielenkiintoisen tarinan miehestä, joka kohtaa menneisyytensä ja vähän jotain muutakin, kun velipuoli kuolee. Taina Latvalan Välimatka kertoo myös samasta aiheesta: äiti ja tytär lähtevät Kanariansaarille, eivätkä saa rauhaa menneisyydeltään.
Korhosen kirjalta olisin toivonut, että miljöö olisi ollut "aito", eikä vain jokin nimetön finanssikaupunki Euroopassa. Latvalalta en taas olisi halunnut lukea mitään Nurmon Prismasta. Sivuseikkoja, mutta en päässyt niiden yli.
(Bloggasin iPadilla, oli vaikeaa kirjoittaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti