tiistai 21. kesäkuuta 2011

Michael Cunningham: Tunnit

Kun istuu omalla parvekkeella ja kädessä on Michael Cunninghamin Tunnit, ei voi muuta kuin toivoa, että kirja ei koskaan loppuisi. Ja se loppuu, aivan liian pian, ei reilu 200 sivua voi kestää ikuisuutta. Jostain kaukaa kuuluu tuulen mukana Provinssin äänet: Scandinavian Music Group on lavalla ja hurmaa yleisönsä, niin kuin Tunnit hurmaa minut.

Tunnit kertoo komesta naisesta, vuoden 1923 Virginia Woolfista, vuoden 1949 Laura Brownista ja nykyajan Clarissasta. Kaikkia yhdistää Woolfin teos Mrs. Dalloway. Cunninghamin paras romaani on täynnä isoja asioita: romaanin kirjoittamista, ystävyyttä, kuoleman kaipuuta ja pelkoakin, sairautta, oman minän löytämistä, näkymistä ihmisjoukossa, juhlan järjestämistä, pakoa johonkin ja sitten myös paluuta jostakin. Tunnit on romaani siitä, kuinka kirja voi muuttaa elämää, tavalla tai toisella.

Richie tietää. Hän tietää varmasti. Pikkupoika on selvillä siitä että Laura on ollut luvattomilla teillä, hän on selvillä siitä että Laura valehtelee. Hän tarkkaa Lauraa hellittämättä, viettää melkein jokaisen valvetuntinsa Lauran kanssa. Hän on nähnyt Lauran ja Kittyn. Hän on katsellut kun Laura on tehnyt toisen kakun ja haudannut ensimmäisen muiden jätteiden alle roskaämpäriin. Hän on täysin omistautunut havainnoimaan ja tulkitsemaan Lauraa, sillä ilman Lauraa maailmaa ei ole olemassa. 

 

 

3 kommenttia:

  1. Oi, kuinka mä en ole vieläkään lukenut tätä! Niin paljon hyviä kirjoja ja niin vähän aikaa...

    VastaaPoista
  2. Mutta sehän on vain onni! Tietää, että on jotakin ihanaa vielä kokematta. Lukuiloa!

    VastaaPoista
  3. Pidin kirjasta kovasti! Se on surullinen, mutta samalla herättää katsomaan ympärilleen. Se saa ihailemaan kaiken kauneutta. :)

    VastaaPoista