Eräänä aamuna ajoin työpaikalle ja kuulin radiossa tällaisen määritelmän: rakkaus on tila yksinäisyyden ja kyllästymisen välillä. Nauroin ääneen, ja tuon jälkeen aivoni ovat ruvenneet tuottamaan kaikenlaisia määritelmiä samalla formaatilla. Kiire on tila aamun ja nukahtamisen välillä / innostumisen ja kyllästymisen välillä / mielikuvituksen ja todellisuuden välillä.
Tästä taas kerran pääsen aasinsiltaa pitkin siihen pohdintaan, miksen ehdi kirjata ylös lukemisiani. Koska on kiire. Tai kuten nykyään on muodikasta sanoa: koska kiire. Missä välissä lukukokemuksista ehtii kirjoittamaan, koska elämä?
Kiirevinkkauksena siis muutama kirja, viimeisen kuukauden aikana luettu:
Lauren Beukes, Säkenöivät tytöt (2013): Sarjamurhaajatrilleri, jossa on miljöönä Chicago, mystiikkaa, aikatasohyppelyä, kiinnostava päähenkilö ja hyvää henkilökemiaa. ****
Philip Their, Donner-ryhmä ja muita novelleja (2011): Tavalliset helsinkiläiset joutuvat kummallisiin tilanteisiin, esim. stalkkaamaan Jörn Donneria. Hauska! ****
Tuuve Aro, Himokone (2012): Hupaisia novelleja, joilla on jokin kuuluisa elokuvannimi. Suosikkini on Tappajahai, jossa sekä ulkoisesti että sisäisesti outo tyttö yrittää sopeutua juhlatunnelmaan. ***
Pia Heikkilä, Operaatio Lipstick (2013): Chick litiä Kabulista. Anna S. -niminen kirjeenvaihtaja raportoi sotatantereelta ja takakannen mukaan "kohtaa tuntemattoman sotilaan ja sitten he päätyvät sänkyyn". Nopean lukemisen jälkeen olen sitä mieltä, että erään henkilön nimi vaihtui kesken romaanin. ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti