Kun istuu omalla parvekkeella ja kädessä on Michael Cunninghamin Tunnit, ei voi muuta kuin toivoa, että kirja ei koskaan loppuisi. Ja se loppuu, aivan liian pian, ei reilu 200 sivua voi kestää ikuisuutta. Jostain kaukaa kuuluu tuulen mukana Provinssin äänet: Scandinavian Music Group on lavalla ja hurmaa yleisönsä, niin kuin Tunnit hurmaa minut.
Tunnit kertoo komesta naisesta, vuoden 1923 Virginia Woolfista, vuoden 1949 Laura Brownista ja nykyajan Clarissasta. Kaikkia yhdistää Woolfin teos Mrs. Dalloway. Cunninghamin paras romaani on täynnä isoja asioita: romaanin kirjoittamista, ystävyyttä, kuoleman kaipuuta ja pelkoakin, sairautta, oman minän löytämistä, näkymistä ihmisjoukossa, juhlan järjestämistä, pakoa johonkin ja sitten myös paluuta jostakin. Tunnit on romaani siitä, kuinka kirja voi muuttaa elämää, tavalla tai toisella.
Richie tietää. Hän tietää varmasti. Pikkupoika on selvillä siitä että Laura on ollut luvattomilla teillä, hän on selvillä siitä että Laura valehtelee. Hän tarkkaa Lauraa hellittämättä, viettää melkein jokaisen valvetuntinsa Lauran kanssa. Hän on nähnyt Lauran ja Kittyn. Hän on katsellut kun Laura on tehnyt toisen kakun ja haudannut ensimmäisen muiden jätteiden alle roskaämpäriin. Hän on täysin omistautunut havainnoimaan ja tulkitsemaan Lauraa, sillä ilman Lauraa maailmaa ei ole olemassa.
tiistai 21. kesäkuuta 2011
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Alan Drew: Vesipuutarhat
Alan Drew'n Vesipuutarhojen idea ei alkujaankaan ollut saada minua pökerryksiin, vaikka kirja suht kiinnostavasti kertoi istanbulilaisen rakkaustarinan Romea ja Julia -malliin. Idea oli kai se, että Vesipuutarhoja tuli luettua monessa paikassa: kahviloiden ja keskiaikaisen torin Tallinnassa, maauimalan Lahdessa ja ystävän mökillä Ähtärissä.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Ian McEwan: Sovitus
Olen aina tiennyt, että vain hurjapäät harrastavat luovaa kirjoittamista. Se on nimittäin vaarallinen laji. Jos ette usko, niin lukekaa vaikka Ian McEwanin huima Sovitus-romaani, jossa 13-vuotias Briony Tallis kirjoittaa näytelmää ja tulee siinä sivussa tulkinneeksi väärin näkemäänsä. Hän nimittäin sattuu paikalle, kun isosisko ja perheen siivojan poika ovat silleen (sorry lapsellinen ilmaus, helle on pehmentänyt pääni) kirjastossa. Tyttö luulee näkevänsä jotain muuta, ja kirjahan siitä syntyy, mutta sitä ennen täytyy sovittaa viattomille aiheuttamansa ikävyydet.
Niin että jos olette pikkuisenkin pupupöksyjä, lopettakaa kirjoittaminen välittömästi.
Niin että jos olette pikkuisenkin pupupöksyjä, lopettakaa kirjoittaminen välittömästi.
Kiera Knightley näyttelee filmiversiossa Cecilia-isosiskoa.
Saiorse Ronan ja James McAvoy nähdään tänä suvena aika jännissä elokuvissa, mutta kyllä he myös tunteet hallitsivat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)