Ihan kumma juttu, että jokin kahdessa juuri lukemassani romaanissa ei aivan osunut kohdalleen. Riku Niemisen Nuku lähelläni oli matkalukemisena Tallinnassa ja kertoi periaatteessa mielenkiintoisen tarinan miehestä, joka kohtaa menneisyytensä ja vähän jotain muutakin, kun velipuoli kuolee. Taina Latvalan Välimatka kertoo myös samasta aiheesta: äiti ja tytär lähtevät Kanariansaarille, eivätkä saa rauhaa menneisyydeltään.
Korhosen kirjalta olisin toivonut, että miljöö olisi ollut "aito", eikä vain jokin nimetön finanssikaupunki Euroopassa. Latvalalta en taas olisi halunnut lukea mitään Nurmon Prismasta. Sivuseikkoja, mutta en päässyt niiden yli.
(Bloggasin iPadilla, oli vaikeaa kirjoittaa.)
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
lauantai 20. lokakuuta 2012
Riikka Pulkkinen: Vieras
Matkalla melkein parasta on matkalukeminen. Lokakuiselle Tallinnan-matkalle pujautin laukkuuni Riikka Pulkkisen Vieraan (2012). Se teki reissustani vielä hienomman, kuin se olisi ollut ilman lukemista.
Toisaalta olen hieman ärtynyt Riikka Pulkkiselle. Nimittäin: Jos minä olisin kirjailija, olisin ehkä kirjoittanut naisesta, joka pakenee vieraaseen maahan parisuhdettaan ja vallitsevia oloja. Aiheeni on siis varastettu. Onneksi Pulkkinen on kirjoittanut Vieraan niin taitavasti, että annan hänelle anteeksi. Ilomielin.
Seurakuntapastori Maria siis hylkää miehensä, seurakuntansa ja oikeastaan kaikki, mitä kotona on ollut. Hän muuttaa tuosta vain New Yorkiin ja alkaa tanssia. Tanssikohtaukset on kirjoitettu runonomaisesti, rytmikkäästi. Nuorena Maria on sairastanut anoreksiaa, hän on ollut jo silloin vieras itselleen. Lisää vierautta löytyy pikkuisesta Yasminasta, joka maahanmuuttajana saa kohdata vihaa. Repusta löytyy uhkauskirjeitä, ja sitten tapahtuukin se kamala. Yasminan päiväkirja on koskettavaa luettavaa (ja ilmeisesti niin jännittävää, että tyttäreni luki tekstiä olkani ylitse ja korjasi sen oikeakielisemmäksi).
Vierauden teemaa on myös se, että Maria pohtii uskoaan ja ylipäätään onko sitä enää olemassa.
Vieraassa nautin erityisesti aivan hirvittävästi New Yorkin äänistä ja rytmistä - siitä, kuinka Pulkkinen tuo ne käsittämättömän hienosti esiin.
Riikka Pulkkinen on herättänyt Tulenkantajat unestaan.
Toisaalta olen hieman ärtynyt Riikka Pulkkiselle. Nimittäin: Jos minä olisin kirjailija, olisin ehkä kirjoittanut naisesta, joka pakenee vieraaseen maahan parisuhdettaan ja vallitsevia oloja. Aiheeni on siis varastettu. Onneksi Pulkkinen on kirjoittanut Vieraan niin taitavasti, että annan hänelle anteeksi. Ilomielin.
Seurakuntapastori Maria siis hylkää miehensä, seurakuntansa ja oikeastaan kaikki, mitä kotona on ollut. Hän muuttaa tuosta vain New Yorkiin ja alkaa tanssia. Tanssikohtaukset on kirjoitettu runonomaisesti, rytmikkäästi. Nuorena Maria on sairastanut anoreksiaa, hän on ollut jo silloin vieras itselleen. Lisää vierautta löytyy pikkuisesta Yasminasta, joka maahanmuuttajana saa kohdata vihaa. Repusta löytyy uhkauskirjeitä, ja sitten tapahtuukin se kamala. Yasminan päiväkirja on koskettavaa luettavaa (ja ilmeisesti niin jännittävää, että tyttäreni luki tekstiä olkani ylitse ja korjasi sen oikeakielisemmäksi).
Vierauden teemaa on myös se, että Maria pohtii uskoaan ja ylipäätään onko sitä enää olemassa.
Vieraassa nautin erityisesti aivan hirvittävästi New Yorkin äänistä ja rytmistä - siitä, kuinka Pulkkinen tuo ne käsittämättömän hienosti esiin.
"Tietullin jälkeen auto syöksyi pimeään, tunnelissa meitä kohti iskeytyivät ilmavirrat:
manhattan manhattan manhattan
manhattan manhattan
ja nyt! Nyt yhtäkkiä saari! Metakkaa, höyryä, sekenöivyyttä! Mistään piittaamattomat tornit, hämmentyneet turistit karttojen kanssa."
Riikka Pulkkinen on herättänyt Tulenkantajat unestaan.
Merjan julkkarit
Olin niin onnellinen kirjajulkkareissa Merja Mäen puolesta, etten tajunnut ottaa edes valokuvia. Onneksi meillä on nyt kuitenkin yöpöydällä odottamassa fantasiakirja Venesataman Tillinka ja meriseikkailu (2012). Se on varmasti ihana.
Sylvain Ricard & James: Järjen veit
Sylvain Ricardin ja Jamesin sarjakuvaromaani Järjen veit (2012) on jotenkin käsittämättömän kiinnostava. Se kertoo parisuhdehelvetistä, jossa mies pahoinpitelee vaimoaan eikä vaimo pysty jättämään suhdetta taakseen.
Jännää teoksessa on se, että se on siis SARJAKUVA. Lisäksi henkilöt on kuvattu eläiminä, vähän koiramaisina. Tarina kerrotaan sekä miehen että naisen näkökulmasta. Tuoretta käsittelyä siis!
Jännää teoksessa on se, että se on siis SARJAKUVA. Lisäksi henkilöt on kuvattu eläiminä, vähän koiramaisina. Tarina kerrotaan sekä miehen että naisen näkökulmasta. Tuoretta käsittelyä siis!
perjantai 19. lokakuuta 2012
Juha Itkonen: Hetken hohtava valo
Päkän juttu tekee sen taas: bloggaa romaanista, joka on palautettu jo viikko sitten, luonnollisesti ilman muistiinpanoja!
Tämän minä ainakin muistan:
- Juha Itkosen uusin romaani Hetken hohtava valo säikäytti minut alussa, koska tuntui, että romaanissa vain haahuillaan sinne tänne ja kerrotaan kaikista vähänkään tähdellisistä ihmisistä, joita päähenkilöt kohtaavat.
- Mutta ei se niin kuitenkaan mennyt. Onneksi. Hetken hohtava valo on lukukokemuksena hieman samanlainen kuin Jonathan Franzenin Vapaus. Se on hieno sukupolviromaani.
- Päähenkilöitä on kolme. Esko Vuori on kodinkonekauppias, jonka elämän kulmakivet ovat Amerikka, kuulennot ja myyminen. Liisa kasvaa romaanin aikana Eskon vaimosta itselliseksi naiseksi. Esa-poika on ristiriitainen henkilö toimittajastatuksineen ja solmuisine elämineen.
- HS on väärässä siinä, etteikö Itkosen uusimmassa olisi juonta.
- Itkonen on yksi parhaista kertojistamme!
Tämän minä ainakin muistan:
- Juha Itkosen uusin romaani Hetken hohtava valo säikäytti minut alussa, koska tuntui, että romaanissa vain haahuillaan sinne tänne ja kerrotaan kaikista vähänkään tähdellisistä ihmisistä, joita päähenkilöt kohtaavat.
- Mutta ei se niin kuitenkaan mennyt. Onneksi. Hetken hohtava valo on lukukokemuksena hieman samanlainen kuin Jonathan Franzenin Vapaus. Se on hieno sukupolviromaani.
- Päähenkilöitä on kolme. Esko Vuori on kodinkonekauppias, jonka elämän kulmakivet ovat Amerikka, kuulennot ja myyminen. Liisa kasvaa romaanin aikana Eskon vaimosta itselliseksi naiseksi. Esa-poika on ristiriitainen henkilö toimittajastatuksineen ja solmuisine elämineen.
- HS on väärässä siinä, etteikö Itkosen uusimmassa olisi juonta.
- Itkonen on yksi parhaista kertojistamme!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)