Salla Simukka: Punainen kuin veri & Valkea kuin lumi

Pääsin iki-ihanalle kirjoittajakurssille ja sen jälkeen en ole juurikaan kirjoittanut - nimittäin asiaproosaa. Siksi blogikin on ollut tauolla. Fiktiota olen kuitenkin väkertänyt aina silloin, kun lukemiseltani ja Breaking Bad -koukutukseltani olen ennättänyt. Siitä (sekä fiktion kirjoittamisesta että Breaking Badista) lisää ehkä myöhemmin.

Viime viikonloppuna tutustutuin nuortenkirjailija Salla Simukkaan, tietenkin vain kirjan sivujen kautta. Aikuinen mimmi ahmaisi perjantai-iltana Lumikki-trilogian ykkösosan Punainen kuin veri ja lauantaina jatkoi Valkea kuin lumi -osalla. Kylläpä oli vetävää tekstiä! Voin hyvin kuvitella, mitä 17-vuotias sankaritar Lumikki Anderson aiheuttaa kohderyhmälukijassa. Oman tiensä kulkija, fiksu lukiolainen, joka pärjää omillaan, mystinen menneisyys, treenaa body combatia, joutuu vähän vahingossa selvittämään rikoksia... Juonen rinnalla kulkevat viittaukset satumaailmaan.

Vaikka Simukan luomat juonet ovat tietenkin epäuskottavia oikeassa maailmassa - niihin voi kuitenkin helposti uskoa kirjan sivuilla. Sillä sitähän fiktio on: uskoo hetken maailmaan ja ihmisiin, joita ei oikeasti ole olemassa, eikä illuusio rikkoudu missään vaiheessa. En ole koskaan kuullut kenenkään muuten sanovan, että esimerkiksi Ilkka Remeksen tarinat voisivat tapahtua oikeasti.

Simukan kirjojen käännösoikeudet on myyty muistaakseni 30 maahan. Jo oli aikakin, että suomalaista nuortenkirjaa viedään voimalla maailmalle! Suitsutukseni jälkeen pieni kritiikin sananen: jos Lumikki-kirjoista joskus tehdään elokuva, tuotesijoittelu on melkoista.

- - - 
Edit. Onpa "idylliset" kuvat napattu työpaikalta asiakkaiden työskennellessä kiivaasti.