Nyt kuitenkin luin novellikokoelman Ainakin äiti yritti (2012, suom. 2013) ja suljin rikostarinat hymy huulillani. Nehän olivat hauskoja! Kun on tottunut Stocholm noir -trilogiassa siihen, että tarina ei pääty oikein kenenkään kannalta hyvin, kahdessatoista novellissa sen sijaan on jotain valoa tunnelin päässä, jos nyt haluaa kulunutta sanontaa käyttää, tai ainakin henkilöt pystyvät hymyilemään läpi kyynelten. Novelleissa vilahtelevat romaaneista tutut henkilöt, muun muassa Natalie, Ratko ja Jorge, ja lisäksi esitellään joukko uusia niin asianajajia kuin rikollisiakin.
Ehdottomasti hauskin rikostarina on Pulveri, jossa pojat juhlivat Chorizo-nimisen kaverin 19-vuotissyntymäpäivää. Se ei mene ihan niin kuin elokuvissa, tai ehkä meneekin. Novellin kertoja käyttää mieletöntä vyörytystekniikkaa.
Mahtaako Lapiduksen novelleista pitää, jos ei ole lukenut kolmea aiempaa romaania?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti