Kun on melkein vuosi sitten talvella nähnyt tv-sarjan Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljan käsin ja sitten lukee Jonas Gardellin samannimisen romaanin, joutuu nieleskelemään koko ajan, koska muistaa niin selkeästi, mitä lopussa tapahtuu.
Eletään vuotta 1982 Tukholmassa, jonne 19-vuotias Rasmus saapuu nuoruutensa huumassa. Ensimmäisenä hän suuntaa askeleensa homorinkiin, arastellen ja melkein säikkyen jokaista katsetta. Rasmus on kotoisin maalta, jossa häntä on pidetty kummajaisena koko hänen tähänastisen elämänsä ajan. Rasmustakin rikkinäisemmältä vaikuttaa samanikäinen Benjamin, joka on Jehovan todistaja. Hän ei ole tietenkään koskaan viettänyt joulua eikä missään tapauksessa rakastunut poikaan.
Gardellin Tukholma on kaunis, mutta sitä varjostaa kaamea tauti, aids, josta kukaan ei ole oikein kuullut mitään. Jo ensimmäisessä luvussa kirjoitetaan näin: "Vuoteessa makaava mies on kuihtunut ja pitkälle edenneen Kaposin sarkooman merkitsemä. Hänellä on elinikää muutama päivä."
Nielaisu ja nyyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti