sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Jens Lapidus: Luksuselämää (Stockholm noir III)



Alan kallistua siihen suuntaan, että dekkarit eivät sittenkään ole parasta matkalukemista. Talvilomalla Roomaan laukussani matkasi Jens Lapiduksen Luksuselämää (2011), joka oli tietysti mainio, mutta mitä järkeä on lomalla lukea rikoksista ja sitten "nähdä" rikollisuutta ympärillään? Rooma näytti kahden ensimmäisen päivän ajan yhdeltä suurelta rahanpesupaikalta, mitä se ei tietenkään ole. Sitten Luksuselämää onneksi loppui, ja näin toisenlaisen Rooman. Kauniin, runollisen, kaihoisan, romanttisen. Ei enää miehiä, jotka katselevat aurinkolasien takaa kylmillä silmillään ja vaihtavat minimalistiset repliikit ravintolan ovella, ei hitaasti lipuvia autoja sivukaduilla. Ei nopeasti varjoihin katoavia pelokkaita naisia.

Tukholmalainen Jens Lapidus on taitava kirjoittaja. Hän saa raikkaan vaalean Tukholman näyttäytymään aivan uudella tavalla, kun alamaailma laittaa hierarkiaansa uuteen uskoon. Ehdoton suosikkihenkilöni on Jorge, latinorikollinen, joka haluaa legandaksi omassa työssään.

Vaikka jätän rikoskirjat tästä lähtien lomamatkalla kotiin, Stocholm noir on ehdottoman virkistävää luettavaa.

"Lisäksi Jorgella oli oma suunnitelmansa. Ammattiapua olisi pian saatavilla. Eräs kaveri pääsisi lähiaikoina siviiliin. JW, jätkä jolla oli älliä. Oli jatkanut bisneksiään kiven sisälläkin. Pitkälle mietittyjä juttuja. Rahansiirtoja, miljoonainvestinteja, rahankäsittelyä. Lyhyesti sanottuna: rahanpesua. JW pystyisi tekemään ihmeitä saaliille. Total makeover - seteleiden sijasta numeroita tilillä. Yhdistettyinä hienoimpiin luottokortteihin. Kaukana Finskin tylsästä Södertäljen pakopaikasta.
Uusi elämä. Oikeasti."

4 kommenttia:

  1. Itselläni on meneillään tämä Lapiduksen sarjan ensimmäinen, Rahalla saa. Ongelmaksi on muodostunut, että en malttaisi lopettaa kirjaa kesken, ja töissäkin pitäisi käydä.

    Toisin sanoen, ehkä yksi mukaansa tempaavimmista kirjoista, joita on tullut koskaan luettua! Pakko nämä on lukaista kaikki putkeen, toivottavasti taso säilyy samana sarjan loppuun saakka. Tähän asti olen ainakin vakuuttunut!

    VastaaPoista
  2. Kyllä nämä Lapidukset nopeasti hotkaisee. Kaikista olen pitänyt, eikä ensimmäisestä tehty elokuvakaan hullumpi ollut. Suosittelen sitäkin! Toivottavasti Lapidus kirjoittaa pian uuden dekkarin...

    VastaaPoista
  3. Heh,heh. Nauratti tuo Rooman kokemuksesi, Päkä. Juuri tuon takia en lue ollenkaan dekkareita. En vaan voi - olen varmaan aika outo, mutta onneksi edes joku muu edes joskus tuntee jotain samantapaista:)

    VastaaPoista
  4. Kummallista, että Tukholmasta kertova dekkari vaikuttaa noin ROOMASSA. Pari kesää sitten luin Wassmön Lasi maitoa, kiitos -romaanin Rhodoksella ja pelkäsin koko ajan, että tyttäreni kaapataan...

    VastaaPoista