Pikainen googlettaminen paljastaa, että Petri Karran Pakenevat unet -romaanista (2012) on pidetty. Tämän vuoksi joudun käymään omaa lukustrategiaani läpi: missä meni vikaan, kun minä en pitänyt teoksesta?
1. Teemaltaan Pakenevat unet muistuttaa Markus Nummen Karkkipäivää, jossa lapsi ei saa olla lapsi. Karran kirja kertoo 14-vuotiaasta Nastasta, joka joutuu huolehtimaan pikkusiskostaan, kun äiti hyörii huumepiireissä.
2. Puhekielen merkitseminen on mennyt jotenkin yli. Selvää on, että eteläsuomalaislapset eivät puhu huoliteltua yleiskieltä, mutta jokin raja sentään. Tuntuu, kuin lukisi litteraatiota jostakin suomen kielen harjoitustyöstä. Vähemmän on enemmän, myös repliikkien merkitsemisessä.
3. Elokuvaleikkaukset lukujen lopuissa kertovat siitä, että Petri Kotwica ohjaa kirjasta elokuvan tulevana syksynä, ainakin etuliepeen mukaan.
Mistä sitten pidin kirjassa? Ainakin päähenkilö Nastasta, joka on jotenkin ihastuttava teini piirtämisharrastuksineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti