8-pallo

Tyttäreni mielestä minä olen hyvä elokuvankatsoja, koska keskityn täysillä enkä höpise turhia. Allekirjoitan tämän itsekin. Kun katsotaan elokuvaa, niin sitten myös katsotaan. Minä olen Harry Potter, minä olen Nemo ja eilen minä olin Pike Louhimiehen 8-pallossa.

Vuorokautta myöhemmin elokuvan näkemisestä ajattelen oikeastaan vieläkin vain elokuvaa. Miksi se kosketti niin tavattomasti? 

Tarinan takia. Pike vapautuu vankilasta, kun on ensin tyrinyt huumeiden kanssa. Nyt tilanne on kuitenkin uusi. Pitää hoitaa itsensä lisäksi myös vauva, joka on ilmeisesti syntynyt vankeudessa.

Ihmissuhteiden takia. Miksei elämä voisi edes joskus olla helppoa? Niille, joilla arki on jo muutenkin hankalaa, soisi edes yhden normaalin ihmissuhteen, siis muutakin kuin huumepoliisin kanssa tapaamiset, entisen miesystävän kanssa samojen virheiden tekemisen ja entisten "ystävien" kanssa pyörimisen.

Yksinäisyyden kuvauksen takia. 8-pallossa päähenkilö Pike on niin yksin, että hirvittää. Jo pelkästään pienen lapsen kanssa kahden eläminen on haastavaa, mutta jos siihen lisää vapautumisen vankilasta, uuden ankeahkon kodin, jonne ei oikeastaan olisi järkevää päästää ketään entisestä elämästään sekä ympärillä vellovan talvisen arjen, jossa kukaan ei kysy vilpittömästi, mitä kuuluu, on tilanne mahdoton.

Näyttelijöiden takia! Jessica Grabowsky, Eero Aho ja Pirkka-Pekka Petelius näyttelevät äärettömän intensiivisesti, eikä Mikko Leppilammessakaan mitään vikaa ole.

Aku Louhimiehen takia. Hän on lahjakas ohjaaja - jo Vuosaari sen todisti vuosi sitten.