Bilepaikalle tein havainnon: Vaikka voisi kuvitella, että Ibsenissä ja Pauli Hanhiniemessä ei ole mitään samaa, kumpikin taitaa kuitenkin kysyä, kestääkö tavallinen tallaaja totuutta itsestään. (No okei, tein tämän havainnon vasta sunnuntaina, kun järkkäilin työlaukkuani.) Lauantai-ilta oli siis kaikin puolin hyvä ja kaunis.
Fanitkin tykkäsivät - ja mikä parasta, menivät grillin kautta kotiin.
Villisorsaa parempia etkoja ei kauhean usein ole tarjolla, joten kannattaa olla tyytyväinen. Kuulostaa hyvältä illalta, vaikkei Hanhiniemeä ja Ibseniä heti osaisi yhdistää toisiinsa. Mutta hyvin tuntuivat toimivan. Totuus tekee kipeää, on niin paljon helpompi uskoa mitä haluaa, määritellä oma totuutensa.
VastaaPoistaKiva kuulla myös Kilimanjaron lumista tuossa edellisessä postauksessasi. Kyseinen leffa on ollut minunkin listallani koko syksyn, mutta en minä mihinkään ole ehtinyt. Tehnyt vain töitä. Mutta nyt päässyt sentään edes tänne asti - ja löytänyt paljon kivaa.
Ja pakko todeta vielä Riikka Pulkkisen varastamasta idestasi, että minullakin on ollut samantapainen tarina mielessä. Heh. Pako oman elämän ongelmista maailmalle on kai perustavanlaatuinen tarve/haave. Siinä on sitä kirjallisuuden ikiaikaista myyttistä matkaa, kasvukertomusta.
Leppoisaa ja toivottavasti myös lukurikasta (hirveä sana, sori) joulua!
Hei Karuselliin! Kirjalliset etkot ovat nykyään ihan parhaita, ja ehkä myös sellaiset jatkot. Toivottavasti olat päässyt elokuviin, nuo ranskalaiset kun olivat niin mainioita. Lukuloma on ollut hidas - en ole missään välissä päässyt oikein kunnolla uppoutumaan. Meneillään on kuitenkin Cormac McCarthyn Veren ääriin -lännenromaani. Aika hurja.
VastaaPoista