Jo monta viikkoa sitten kävin katsomassa Walter Sallersin ohjaaman Matkalla-elokuvan ja rakastin sitä ensi minuutista saakka. Suureksi osaksi likaisen tuulilasin läpi nähty Amerikka, aloittelevan kirjailijan Sal Paradisen ja tyhjäntoimittaja Dean Moriartyn ystävyys sekä nuortenmiesten (ja miksei naistenkin) itsensä etsintä oli huimaa, räväkkää ja koskettavaa. Tärkeintä ei ole määränpää vaan matkalla oleminen, uudet kokemukset ja elämännälkä. Sal seuraa sivusta ja merkitsee muistiin, Dean hyppää sängystä toiseen ja hurmaa kaikki vastaan tulevat.
Lempikohtaukseni elokuvassa on uudenvuodenbileet, joissa esitetään niin huima tanssi, että itsekin toivoisi edes notkuvansa jossain boolimaljan liepeillä katsomassa karkelointia. Ihana huomio on sekin, että Kristen "Twilight" Stewart osaa näytellä!
Kun elokuva on katsottu, luetaan kirja, tai ainakin yritetään. (Yleensä kyllä teen nämä toisessa järjestyksessä.) Ensimmäinen ote Jack Keroaucin Matkalla-romaaniin kuitenkin lipsui. Ostin nimittäin pokkarin, jonka kannessa on kuva elokuvasta ja merkintä "alkuperäisversio". Se taas tarkoitti sitä, että kirjaa ei ole jaoteltu lukuihin tai edes kappaleisiin. Lisäksi fontti oli aika pientä. Kesken jäi - ja vain kosmeettisista syistä. Sitten kaivoin työpaikalta esiin Tammen kustantaman Matkalla-opuksen, joka on jaoteltu lukuihin ja kappaleisiin ja repliikitkin ovat omilla riveillään. Jo alkoi lukeminen sujua, mutta - ihmeellistä sanoa - elokuva oli silti koskettavampi ja paremmin rytmitetty.
"Auringon sukulainen lännestä, Dean. Vaikka tätini varoitti minua lähtemästä Deanin mukaan, koska joutuisin hankaluuksiin, silti kuulin uuden kutsuvan äänen ja näin uuden horisontin ja siihen uskoi, sillä olin nuori; ja jotkin pienet vaikeudet tai jopa sekin että Dean kenties hylkäisi minut, kuten hän sitten myöhemmin tekikin, jättäisi minut yksin ja nälkäisenä ja sairaana kadulle - mitä se haittasi? Olin nuori kirjailija ja halusin lähteä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti