Nopeasti luettu: Donna Leonin Unelmien tyttö

Milloin luettu: Matkalla Helsinkiin 9.7.2011
Missä: Pikku-Fiiussa ja lentokenttähotellissa.
Säätila ja mielentila: Aurinkoista! Seuraavana päivänä Barcelonaan! 
Ilmestymisvuosi: 2008 (suom. 2010) Sivumäärä: 286
Lajityyppi: Guido Brunetti -dekkari.
Mistä on kyse? Canal Grandesta löytyy pikkutyön ruumis. Tutkimukset johtavat sulkeutuneeseen mustalaisleiriin.
Ensimmäinen lause: Brunetti oli huomannut, että laskemalla päässään yhä uudelleen neljään hän onnistui pyyhkimään mielestään muut ajatukset.
Suosittelen tämän kanssa nautittavaksi: Grappaa - sitä Guidokin siemaiseen hyvän aterian päätteeksi.
Asia, johon kirja inspiroi: Suunnittelemaan italialaisia kokkauksia. 
Tähdet: 3.

 

Nopeasti luettu: Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt

Milloin luettu: 6. 7. 2011.
Missä: Kotona.
Mielentila: Matkaa odotellessa.
Lajityyppi: Yhteiskunnalinen romaani, kasvukertomus?
Mistä on kyse? Kaksi teinityttöä katoaa, toinen löytyy kuolleena, äiti ei osaa menettää toivoaan ja odottaa milloin tahansa oven käyvän ja Jasminin astelevan sisään chinchillakanin kanssa. Ihmiskauppa rehottaa.
Ensimmäinen lause: Minä katosin kaksitoista vuotta sitten joulukuun ensimmäisellä viikolla O:n kaupungissa.
Suosittelen tämän kanssa nautittavaksi: Jotain arkista, jotta tuntuisi turvalliselta.
Sitaatti: "Äiti hei, joskus kesyt linnut tulevat hulluiksi. Ne lentävät päin ikkunoita, ne repivät naruilta pyykit, ne syöksyvät läpi piikkipensaiden niin että pöllyää. Niiden puuskien jälkeen tulee aivan hiljaista. Lopulta viimeinenkin höyhen leijailee maahan. Kuulee kuinka iso akseli naksahtaa. Ja sitten kaikki jatkuu niin kuin aina ennenkin."
Tähdet: 3

John Ajvide Lindqvist: Ihmissatama

Ruotsalainen John Ajvide Lindqvist on ai että! -kategoriaan kuuluva kirjailija. Hänen Ihmissatama-romaaninsa kertoo kiehtovasti elämästä omituisella saarella. Kaikki alkaa siitä, kun Anders, Cecilia ja heidän 6-vuotias Maja tyttärensä hiihtävät Domaröstä läheiselle majakkasaarelle. Perillä Maja katoaa, ja tästä seuraa tapahtumaketju, jonka yksi palanen on erään avioliiton päättyminen.

Mukana on yliluonnollisia tehosteita, mutta upeinta on kuitenkin saaristolaiselämän kuvaus ja Domarön historian avaaminen lukijalle. Jo Lindqvistin omistussanat saivat miettimään, onko juhannusristeily ehkä sittenkään se fiksuin tapa viettää mittumaaria: "Isälle, Ingemar Petterssonille (1938 - 1998) joka antoi minulle meren ja jonka meri otti minulta".

Jos ei vielä kirjailijaa tunne ja haluaa aloittaa merellisistä tunnelmista, Ihmissatama on nappivalinta. Vampyyrijännitystä (oikeastaan kyse on kuitenkin koulukiusaamisesta) hakevalle vielä parempi valinta voisi olla saman kirjailijan esikoinen Ystävät hämärän jälkeen. Minulla oli aivan taivaallinen Tallinnan-matka perheen ja John Ajvide Lindqvistin kanssa.

Charlaine Harris: Dead As a Doornail

Kesällä kehtaa aika helposti kertoa, että lukee ihan mielellään sellaista hömppää kuin Charlaine Harrisin Sookie Stachouse -vampyyriromaanit, mutta tietenkin alkuperäiskielellä, ettei nyt aivan bimbolta vaikuttaisi. Dead As a Doornail oli ihan sitä ehtaa kauhuromantiikkaa, jossa tarjoilijatar Sookie pähkäilee, sykkiikö hänen sydämensä Bill-vampyyrille, Eric-vampyyrille, Sam-muodonmuuttajalle vaiko peräti Alcide-ihmissudelle. Myönnän, että asiaan vihkiytymättämästä tämä voi vaikuttaa hiukkasen oudolta juonikuviolta.

Neljättä tuotantokautta kakkoselta odotellessa voi vain toivoa, että Sookie ymmärtää, että jos tuosta nelikosta on valittava, viisarin on osoitettava Eric Northmaniin. Ihan vain siksi, koska...

Michael Cunningham: Tunnit

Kun istuu omalla parvekkeella ja kädessä on Michael Cunninghamin Tunnit, ei voi muuta kuin toivoa, että kirja ei koskaan loppuisi. Ja se loppuu, aivan liian pian, ei reilu 200 sivua voi kestää ikuisuutta. Jostain kaukaa kuuluu tuulen mukana Provinssin äänet: Scandinavian Music Group on lavalla ja hurmaa yleisönsä, niin kuin Tunnit hurmaa minut.

Tunnit kertoo komesta naisesta, vuoden 1923 Virginia Woolfista, vuoden 1949 Laura Brownista ja nykyajan Clarissasta. Kaikkia yhdistää Woolfin teos Mrs. Dalloway. Cunninghamin paras romaani on täynnä isoja asioita: romaanin kirjoittamista, ystävyyttä, kuoleman kaipuuta ja pelkoakin, sairautta, oman minän löytämistä, näkymistä ihmisjoukossa, juhlan järjestämistä, pakoa johonkin ja sitten myös paluuta jostakin. Tunnit on romaani siitä, kuinka kirja voi muuttaa elämää, tavalla tai toisella.

Richie tietää. Hän tietää varmasti. Pikkupoika on selvillä siitä että Laura on ollut luvattomilla teillä, hän on selvillä siitä että Laura valehtelee. Hän tarkkaa Lauraa hellittämättä, viettää melkein jokaisen valvetuntinsa Lauran kanssa. Hän on nähnyt Lauran ja Kittyn. Hän on katsellut kun Laura on tehnyt toisen kakun ja haudannut ensimmäisen muiden jätteiden alle roskaämpäriin. Hän on täysin omistautunut havainnoimaan ja tulkitsemaan Lauraa, sillä ilman Lauraa maailmaa ei ole olemassa. 

 

 

Alan Drew: Vesipuutarhat

Alan Drew'n Vesipuutarhojen idea ei alkujaankaan ollut saada minua pökerryksiin, vaikka kirja suht kiinnostavasti kertoi istanbulilaisen rakkaustarinan Romea ja Julia -malliin. Idea oli kai se, että Vesipuutarhoja tuli luettua monessa paikassa: kahviloiden ja keskiaikaisen torin Tallinnassa, maauimalan Lahdessa ja ystävän mökillä Ähtärissä.

 

Ian McEwan: Sovitus

Olen aina tiennyt, että vain hurjapäät harrastavat luovaa kirjoittamista. Se on nimittäin vaarallinen laji. Jos ette usko, niin lukekaa vaikka Ian McEwanin huima Sovitus-romaani, jossa 13-vuotias Briony Tallis kirjoittaa näytelmää ja tulee siinä sivussa tulkinneeksi väärin näkemäänsä. Hän nimittäin sattuu paikalle, kun isosisko ja perheen siivojan poika ovat silleen (sorry lapsellinen ilmaus, helle on pehmentänyt pääni) kirjastossa. Tyttö luulee näkevänsä jotain muuta, ja kirjahan siitä syntyy, mutta sitä ennen täytyy sovittaa viattomille aiheuttamansa ikävyydet.

Niin että jos olette pikkuisenkin pupupöksyjä, lopettakaa kirjoittaminen välittömästi.

 

 Kiera Knightley näyttelee filmiversiossa Cecilia-isosiskoa.

 

Saiorse Ronan ja James McAvoy nähdään tänä suvena aika jännissä elokuvissa, mutta kyllä he myös tunteet hallitsivat.