John Green: Kaikki viimeiset sanat

On hirvittävän hauskaa olla pian 12-vuotiaan fiksun mimmin äiti. Voimme katsoa samoja elokuvia ja tv-sarjoja ja lukea yhteisiä kirjoja. Viime kesästä jäi mieleen teinien suosiossa oleva Tähtiin kirjoitettu virhe -elokuva, joka perustuu amerikkalaisen John Greenin romaaniin. Minä kyyneleisiin orientoituneena nyyhkin paperinenäliinaan, vaikka Josh Boonen filmi ei mitenkään erikoinen ollutkaan. Tyttäreni istui viileänä, mutta tykkäsi kyllä näkemästään.

Yhteisen leffakokemuksen innoittamana lukaisin samaisen John Greenin Kaikki viimeiset sanat -romaanin (2005, suom. 2014), joka löytyi kirjastosta nuorten aikuisten osastolta. Greenin romaanit ovat niittäneet maailmalla mainetta, enkä ihmettelisi, vaikka tästäkin tehtäisiin elokuva. 

Toisaalta taas mietin, voisiko Kaikki viimeiset sanat olla suomalaisen kirjailijan kirjoittama. Miles Halter -niminen päähenkilö, kutsutaan myös Lylleröksi, menee opiskelemaan sisäoppilaitokseen. Hän harrastaa elämäkertojen lukemista ja erityisesti viimeisten sanojen keräämistä. Uudessa opinahjossaan yksinäinen poika ystävystyy kämppiksensä kanssa - ja tapaa Alaskan, tytön, joka on kuin rajumyrsky.

Kuulostaa ihanalta. Kerronta on rauhallista, ehkä jopa liian. Kikkailuja ei ole, ellei lasketa sitä, että romaani on jaettu kahteen osaan: Ennen ja Jälkeen. Niiden välissä tapahtuu jotakin.

Toimisiko kotimainen kansanopistoromaani, jossa puhuttaisiin filosofisia, ihastuttaisiin ja juotaisiin alkoholia? Miksei.