Niin vai kävi, että laajasti globaalia suosiota nauttiva Michaels hävisi kotoiselle Lundbergillemme. Siinä missä Jäässä pääsi ihmisten iholle ja katselemaan joskus liiankin läheltä tapahtumia Kivenkantajissa harpottiin eteenpäin hurjaa vauhtia. Rankat juutalaisvainot jotenkin välttämään onnistunut päähenkilö Jakob tietenkin koskettaa, mutta ei niin paljoa kuin Jään ihmiskohtalot. Athos-niminen arkeologi ottaa pojan hoiviinsa, ja he muuttavat Zakinthokselle, pienelle Kreikan saarelle, joka näyttäytyy ihan erilaisena kuin eräänä kesänä, jolloin olin siellä putkiremppaa paossa. Vertaus on tietenkin mauton, koska, no, kyllä te tiedätte.
Kivenkantajien toinen osa kertoo Benistä, joka asuu Kanadassa. Hän on tuhoamisleiriltä selviytyneiden vanhempien poika. Näiden kahden miehen tarinat yhdistyvät, kun Ben tapaa Jakobin ja tutustuu tämän runoihin ja muistoihin. Ne ovat kuin kiviä, joiden kantaminen vaatii selkärankaa ja uuvuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti