Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä

Minullapa on uusi dekkarirakkaus! Kollegan suosituksesta luin espanjalaisen Antonio Hillin ensimmäisen suomennetun romaanin Kuolleiden lelujen kesä, 2011 (Pakko kirjoittaa se espanjaksikin: El verano los juguetes muertos. Kas näin!), ja enemmän kuin pidin siitä. 

Kirja sai minut pohtimaan tapaani lukea nimenomaan dekkareita. Juoni on aivan sivuseikka. No, ei ehkä ihan, sillä Jo Nesbön kirjoissa olen kyllä kiinnostunut, miten ja miksi asiat tapahtuvat, mutta esimerkiksi Donna Leonin Guido Brunetti -dekkareita luen puhtaasti siksi, että haluan tietää, millaisen illallisen Paola-vaimo miehelleen laittaa, mitä viiniä juodaan ja miksi sihteerikkö Elettra on niin näppärä. Ja tietenkin myös Venetsia kiinnostaa! Siinä sivussa tulee perehdyttyä italialaiseen korruptioon, byrokratiaan ja rikollisuuteen.

Antonio Hillin Kuolleiden lelujen kesässä on hieman samoin. Barcelona tuntuu kirjan kautta niin houkuttelevalta, että tekisi jopa mieli ostaa liput FC Barcelonan matsiin - vaikka kirjassa ei mitään jalkapallosta puhutakaan. Olen muutaman kerran käynyt Barcelonassa, ja minuun jäi tyhjä kohta, tuntuu nimittäin, etten läheskään vielä saanut kaikkea, mitä kaupunki voi tarjota. Kauniskin se oli, kaikessa hektisyydessään ja epäjärjestyksessään. Hillin hurmaava päähenkilö komisario Héctor Salgado vertaa Barcelonaa ex-vaimoonsa: 

"Héctorille Barcelona oli Ruth: kaunis olematta räikeä, päällisin puolin rauhallinen mutta täynnä pimeitä sopukoita, lisäksi mukana oli ripaus yläluokkaista eleganssia, jossa oli oma viehätyksensä siinä missä raivostuttavuutensa. Molemmat olivat tietoisia luonnollisesta viehätysvoimastaan, siitä että heissä oli jotakin määrittelemätöntä, johon monet halusivat päästä käsiksi tai jota he saattoivat vain ihailla ja kadehtia."

Vaikka tapani lukea dekkareita on outo, täytyy kehaista, että Hillin romaanin juonikin on mukaansatempaava. Héctor Salgado palaa takaisin Barcelonaan pakkoloman jälkeen ja joutuu heti selvittelemään rikkaan perheen 19-vuotiaan nuorukaisen kuolemaa. Pudonnut noin vain ikkunasta juhannuksena? Ehei. Rinnalla kulkee juoni, jossa selviää, miksi Héctor joutui pakkolomalle lepäilemään Etelä-Amerikkaan. Kuolleiden lelujen kesä esittelee päähenkilön lisäksi nuoren tutkijan Leire Castron, jonka tulevaisuuden haluaisin jo nyt tietää, mutta täytyy odottaa, että Mies lukee dekkarisarjan kakkososan ensin. Dead lineksi olen ilmoittanut sunnuntain. Silloin haluan kirjan mukaani lomanaloitusristeilylle.