Satumaa?

Töissä muutamana päivänä olemme analysoineet (aika pintapuolisesti tosin) asiakkaiden kanssa Satumaata, ja joka kerralla on pitänyt ajatella kesää, hiekkarantaa ja suklaata, jotta ei purskahtaisi itkuun. 

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Miltä tuntuisi olla mukana jouluna 1943 saksalaisseurueessa Suomen Lapissa? Jos mukana olisi vielä kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer, voi olla varma, ettei se mikään huviretki olisi. 

Heidi Köngäksen Dora, Dora -romaani (2012) kertoo erikoisen joukon matkasta kaamokseen. Speerin lisäksi keskeisiä henkilöitä ovat hänen sihteerinsä Annemarie, suomalainen tulkki ja äärettömän hermoileva taikuri, joiden näkökulmista matkaa tarkastellaan. Läsnä on velvollisuudentuntoa, pelkoa, lojaaliutta, epävarmuutta ja himoa.

Speerin on ajanut Jäämeren rannalle kummallinen suhde Hitleriin, ja muut seuraavat siinä sivussa. Erityisen herkullista romaanissa on henkilösuhteiden kehittyminen arkaan tilaan. 

Aikaisemmin lukemani Köngäksen Vieras mies -romaani lupasi ihan oikeita asioita: tätä kirjailijaa kannattaa seurata - hän on tämän hetken vahvimpia kertojia!

JK. Entä romaanin nimi sitten? Se selviää lukemalla romaanin. 

J. K. Rowling: Paikka vapaana

J. K. Rowlingin ensimmäisestä aikuisten kirjasta on kirjoitettu aika paljon. Paikka vapaana (The Casual Vacancy 2012, suom. 2012) on ihan mielenkiintoinen brittiläisen pikkukaupungin kuvaus, mutta en ole ihan varma, olisinko lukenut romaania, jos Harry Potteria ei olisi olemassa. Näin pitkälle velhopojan karisma näköjään riittää.

Mistä sitten pidin Paikka vapaana -kirjassa? Miljööstä ja juonesta. Kun pidetty vasemmistolainen paikallisvaltuutettu Barry Fairbrother kuolee, alkaa julmettu kisa hänen valtuustopaikastaan. Likaisia keinoja ei todellakaan kaihdeta. J. K. Rowling esittelee kirjavan sakin pagfordilaisia, joita yhdistää edesmennyt valtuutettu. 

Sitten on kuitenkin paljon sellaista, mistä en pidä. Ensinnäkin suomennos voisi olla parempi. Mukana on paljon tyylillisiä kömpelyyksiä niin lauserakenteissa kuin sananvalinnoissakin, mikä ei ole lainkaan ihme, kun ottaa huomioon, että suomennos on tehty käsittääkseni parissa kuukaudessa. Siksi suosittelenkin lukemaan Paikka vapaana -romaanin alkuperäiskielellä. Toiseksi kaikkitietävän kertojan käyttö ihmetyttää. Pidän usean kertojanäkökulman käytöstä, mutta miksi ihmeessä näkökulma vaihtuu monesti saman luvun sisällä? Kolmanneksi olisin kaivannut romaaniin edes yhden henkilön, josta voisin pitää. Nyt siinä ei ole ainuttakaan. Teinit ovat aika ärsyttäviä (mutta henkilöistä mielenkiintoisimpia) ja heidän vanhempansa puolestaan sietämättömiä. Hei mutta hetkinen - onhan Rowlingilla yksi rakastettava henkilö: Barry Fairbrother, mutta hän heittää henkensä toisella sivulla!