Milloin luettu: Matkalla Helsinkiin 9.7.2011 Missä: Pikku-Fiiussa ja lentokenttähotellissa. Säätila ja mielentila: Aurinkoista! Seuraavana päivänä Barcelonaan! Ilmestymisvuosi: 2008 (suom. 2010) Sivumäärä: 286 Lajityyppi: Guido Brunetti -dekkari. Mistä on kyse? Canal Grandesta löytyy pikkutyön ruumis. Tutkimukset johtavat sulkeutuneeseen mustalaisleiriin. Ensimmäinen lause: Brunetti oli huomannut, että laskemalla päässään yhä uudelleen neljään hän onnistui pyyhkimään mielestään muut ajatukset. Suosittelen tämän kanssa nautittavaksi: Grappaa - sitä Guidokin siemaiseen hyvän aterian päätteeksi. Asia, johon kirja inspiroi: Suunnittelemaan italialaisia kokkauksia. Tähdet: 3.
Milloin luettu: 6. 7. 2011. Missä: Kotona. Mielentila: Matkaa odotellessa. Lajityyppi: Yhteiskunnalinen romaani, kasvukertomus? Mistä on kyse? Kaksi teinityttöä katoaa, toinen löytyy kuolleena, äiti ei osaa menettää toivoaan ja odottaa milloin tahansa oven käyvän ja Jasminin astelevan sisään chinchillakanin kanssa. Ihmiskauppa rehottaa. Ensimmäinen lause: Minä katosin kaksitoista vuotta sitten joulukuun ensimmäisellä viikolla O:n kaupungissa. Suosittelen tämän kanssa nautittavaksi: Jotain arkista, jotta tuntuisi turvalliselta. Sitaatti: "Äiti hei, joskus kesyt linnut tulevat hulluiksi. Ne lentävät päin ikkunoita, ne repivät naruilta pyykit, ne syöksyvät läpi piikkipensaiden niin että pöllyää. Niiden puuskien jälkeen tulee aivan hiljaista. Lopulta viimeinenkin höyhen leijailee maahan. Kuulee kuinka iso akseli naksahtaa. Ja sitten kaikki jatkuu niin kuin aina ennenkin." Tähdet: 3
Ruotsalainen John Ajvide Lindqvist on ai että! -kategoriaan kuuluva kirjailija. Hänen Ihmissatama-romaaninsa kertoo kiehtovasti elämästä omituisella saarella. Kaikki alkaa siitä, kun Anders, Cecilia ja heidän 6-vuotias Maja tyttärensä hiihtävät Domaröstä läheiselle majakkasaarelle. Perillä Maja katoaa, ja tästä seuraa tapahtumaketju, jonka yksi palanen on erään avioliiton päättyminen.
Mukana on yliluonnollisia tehosteita, mutta upeinta on kuitenkin saaristolaiselämän kuvaus ja Domarön historian avaaminen lukijalle. Jo Lindqvistin omistussanat saivat miettimään, onko juhannusristeily ehkä sittenkään se fiksuin tapa viettää mittumaaria: "Isälle, Ingemar Petterssonille (1938 - 1998) joka antoi minulle meren ja jonka meri otti minulta".
Jos ei vielä kirjailijaa tunne ja haluaa aloittaa merellisistä tunnelmista, Ihmissatama on nappivalinta. Vampyyrijännitystä (oikeastaan kyse on kuitenkin koulukiusaamisesta) hakevalle vielä parempi valinta voisi olla saman kirjailijan esikoinen Ystävät hämärän jälkeen. Minulla oli aivan taivaallinen Tallinnan-matka perheen ja John Ajvide Lindqvistin kanssa.
Kesällä kehtaa aika helposti kertoa, että lukee ihan mielellään sellaista hömppää kuin Charlaine Harrisin Sookie Stachouse -vampyyriromaanit, mutta tietenkin alkuperäiskielellä, ettei nyt aivan bimbolta vaikuttaisi. Dead As a Doornail oli ihan sitä ehtaa kauhuromantiikkaa, jossa tarjoilijatar Sookie pähkäilee, sykkiikö hänen sydämensä Bill-vampyyrille, Eric-vampyyrille, Sam-muodonmuuttajalle vaiko peräti Alcide-ihmissudelle. Myönnän, että asiaan vihkiytymättämästä tämä voi vaikuttaa hiukkasen oudolta juonikuviolta.
Neljättä tuotantokautta kakkoselta odotellessa voi vain toivoa, että Sookie ymmärtää, että jos tuosta nelikosta on valittava, viisarin on osoitettava Eric Northmaniin. Ihan vain siksi, koska...
