lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kovat kotimaiset: Hassinen ja Kinnunen


Kesälomalla luulisi, että tulee tehtyä jatkuvasti merkintöjä kiinnostavista kirjoista, mutta se on ihan väärä luulo. Sen sijaan nukkuu myöhään, käy lenkillä ja räpeltää jotakin ihan muuta koneella. Metsästää alennusmyyntejä ja suree aika kosteaa ja koleaa säätä. Lukeminen maistuu, ja se on kyllä ihanaa.

Monen vuoden tauon jälkeen luin Pirjo Hassista. Kirjailijan Popula (2012) oli sellainen teos, että oli pakko miettiä, mistä kirjailija saa aiheensa. Yksi henkilöistä käy tuhrimassa Ateneumissa taulun, toinen seisoo portasarina ovella ja käy katsomassa muistisairasta äitiään hoivakodissa, kolmas on palannut Saksasta ja yrittää elää parisuhteessa suomalaismiehen kanssa. Jälleen on käytetty näkökulmatekniikkaa, ja se kyllä toimii. Popula-nimi viittaa puoluepolitiikkaan, joka katsoo erityisen karsaasti maahanmuuttajia.  

Vielä mainiompi Suomi-kirjallisuuden helmi on Tommi Kinnusen paljon hehkutettu Neljäntienristeys (2014). Se alkaakin jo niin hienosti sisällysluetteloineen, joka on rakennuttu osoitteiden mukaan. Sukutarinaa kerrotaan Marian, Lahjan, Kaarinan ja Onnin näkökulmista. Kaikilla on salaisuuksia, jokainen on jotenkin erilainen ja seissyt ihan varmasti risteyksessä, jossa pitää päättää, mihin suuntaan lähtee kulkemaan. Erityisesti Onnin tarina koskettaa, ja se onkin säästetty viimeiseksi. Jos lukee vain yhden kirjan kesässä, tämä olkoon se romaani.

torstai 19. kesäkuuta 2014

11 x 3


Säännöt:
1. Postaa palkinto blogiisi.
2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.

Sain tällaisen Liuska päivässä -blogin Mari Johannalta. Kiitos! Koska Mari Johannakin oli tuunaillut haastetta, myös minä helpotan eloani hieman. 

Ensiksi 11 satunnaista faktaa itsestäni:

1. En tiedä, jaksanko koskaan kasvattaa pidempiä hiuksia.
2. Juhannussää ketuttaa. Kyllä. Vaikka en olekaan menossa mökille tai erityisemmin luonnon helmaan.
3. Facebookin positiivisuus- ja arkihaasteet ovat puuduttavia.
4. Luen kohta uuden Imagen.
5. Olen laiskotellut reilun viikon kirjoittamishommissa.
6. Arvon edelleen, pitäisikö juhannukseksi käydä ostamassa jotakin ihanaa roseeviiniä.
7. Olen koukussa Netflixiin.
8. Kirjahyllyäni ei ole siivottu ainakaan vuoteen.
9. Tällä viikolla olen nukkunut aika monet päikkärit. 
10. Hermoilin tänään kamalasti, koska 10-vuotias beibini ajoi yksin mummolaan 10 kilometriä. Turhaan.
11. Ensi viikon kalenteri on aika tyhjä.

Sitten Mari Johannan visaiset kysymykset! 
1. Mitä tykkäät Ritari Ässästä? Puistattava tyyppi, jota lapsena palvoin.
2. Mitä sanoisit ihmiselle, joka ei ole koskaan lukenut yhtään kirjaa? Kyse ei ole lukutaidottomasta ihmisestä. Pahvi. Ihmisyys asuu lukemisessa.
3. Mieluisin sijaistoimintosi. Jos siis pitäisi tehdä jotain muuta. Some.
4. Mitä on yöpöydälläsi? EI TARTTE KERTOA IHAN KAIKKEA! Lamppu, tyhjä iPhone-laatikko, hiuspinni, korvakuulokkeet.
5. Mikä olisi hyvä keino lopettaa Salatut Elämät -sarja? Jättimäinen haittavero teinien aivojen mädättämisestä? Kannatan.
6. Jos Pate Mustajärvi ja Anna isä mun ajaa mökkitie -mies (mikä sen nimi olikaan?) tappelisi, kumpi voittaisi? Siis Arttu Wiskari vai? Kyllä Pate voittaisi, nääs.
7. Pillifarkut kaikilla naisilla. Uhka vai mahdollisuus? Kaikilla? Miksi ihmeessä? Itse diggailen poikakaveribyysiä nykyisin, vaikka ne eivät takamukseeni oikein istukaan.
8. Lempidrinkkisi. Maito tai vesi ei ole vastaus. Bellini. Sopivan mieto ja siinä on skumppaa.
9. Lapsuutesi pahin kammopainajainen tai mörkö? Pelkäsin himona Michael Jacksonin Thriller-videota.
10. Kerro jokin tekninen muistosi, esim. ensimmäinen kännykkäsi tai parhaat hetkesi monistuskoneen ääressä. Eka kännykkä oli kamala Philipsin kapula. 
11. Vastaa nopeasti. Mitä tulee mieleen Sollista? Olut vai siivousfirma? Ainoa olut, jota juon. No, ehkä myös Coronaa.

Ja viimeiseksi omat 11 kysymystäni:
1. Jos saisit viettää yhden iltapäivän jonkun kirjallisuuden hahmon kanssa, kuka se olisi?
2. Lempikarkkisi?
3. Millainen ihminen katsoo sinua aamulla peilistä?
4. Kuinka usein imuroit?
5. Ketä julkkista muistutat?
6. Paras lapsuusmuistosi?
7. Oletko eettinen ruoanlaittaja? Miten se näkyy?
8. Mikä taito sinulla on hyvin hanskassa?
9. Mikä ei ole?
10. Oletko käytännön ihminen? Miten se näkyy öh... käytännössä?
11. Mitä haluaisit sanoa 15-vuotiaalle minällesi?

Yksitoista pitäisi haastaa, mutta haastan vain Saaran, Minnan, Jaanan ja Päivin.

Chris Cleave: Little Been tarina

"Englanti oli hevosen olkapäihin kohoavaa aamunkoiton usvaa, ritilällä jäähtyviä, leikkaamista odottavia kakkuja, lempeitä heräämisiä."

Vaikka edellisen sitaatin perusteella voisi kuvitella, että Chris Leaven Little Been tarina (2008) on hilpeä kertomus, joka sijoittuu Englantiin, se ei pidä paikkaansa. Kyseessä on romaani, jonka etukannessa pitäisi olla varoitus "Lukeminen ilman nenäliinaa omalla vastuulla". 

Nigerialainen Little Bee aloittaa Englannin visiittinsä asumalla kaksi vuotta vastaanottokeskuksessa. Hän on keksinyt keinon, jonka avulla hän saa jäädä Britanniaan: hän opettelee puhumaan englantia juuri niin kuin kuningatar. Riittääkö se kuitenkaan? 

Toisaalla - aika lähellä Little Beetä - elää lontoolainen toimittaja Sarah O'Rourke, jolla on erikoinen Batmaniksi pukeutuva poika ja masentunut aviomies. Luulisi, ettei näillä kahdella naisella ole mitään yhteistä, mutta he ovat kohdanneet aiemmin nigerialaisella rannalla, ja näin ollen heidän kohtalonsa on solmittu yhteen. 

Paitsi itse tarinasta pidin myös valtavasti kertojanäänistä. Sekä Little Bee että Sarah O'Rourke tekevät romaanista koskettavan erityisen intiimeillä äänillään. 

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Laiskan bloggaajan pelastus: kännykkä - sillä saa edes muutaman sanan luetusta muistiin.

Uusi herkullinen tuttavuus on kanadalaisen Alan Bradleyn dekkari Piiraan maku makea (2009, suom. 2014). Sitä suositellaan erityisesti niille, joiden yöpöytä notkuu Neiti Marpleista ja jotka eivät koskaan ole kasvaneet yli Viisikoista. No, minä en kuulu kumpaankaan ryhmään, mutta pidin kovasti lukemastani.

Päähenkilö Flavia de Luce on nimittäin vastustamaton. Hän on harrastelijasalapoliisi, mestarimyrkyttäjä ja 11- vuotias. Hänen perheeseensä kuuluu leski-isä ja kaksi isosiskoa. Lukustrategiassani ei rikoksella ole kovin suurta merkitystä, vaan päähenkilöllä, joka tepastelee pitkin Buckshaw'ssa 1950-luvun englantilaisessa maaseutumljöössä.

Mikä parasta, Flavia de Luce -dekkareita on tulossa lisää suomeksi.