Kreetta Onkeli: Kotirouva

Kreetta Onkelin Kotirouva on satiirinen kertomus naisesta, joka haluaa olla niin kuin muut ikäisensä, siis äiti. Sirre-päähenkilö löytää rappujensa edestä kylmissään olevan lapsen ja pian tämän jälkeen itsensä palkattuna kotirouvaksi. Mitä muuta Sirre onkaan halunnut kuin olla tärkeä? Rakastettu tietenkin, mutta kaikkea ei voi saada, sillä työnantaja, Assar-aviomies tulee ja menee niin kuin lystää: hän tekee pitkää päivää työssä, ja kun hänta sattuu huvittamaan, hän heittäytyy vieraiden naisten syliin. Eikä Vita-tyttökään ole ihan helppo tapaus, ainakaan varhaisteininä. 

Onkelilla on aika erikoinen tyyli suomalaisena satiirikkonaisena. Aika harva nimittäin kirjoittaa perhehelvetistä tällä tavalla: huvittavasti ja samalla näyttäen epäkohdat. Ai niin, mutta onhan meillä Alexandra Salmela.

Olli Jalonen: Poikakirja

Saatoin juuri lukea tämän vuoden parhaimman kirjani, nimittäin Olli Jalosen Poikakirjan (2010). Kaikki siinä toimii ja saa muistelemaan, millaista oli, kun olin lapsi: muistaa suvun kesäjuhlat, toppahaalarit ja lumiluolat, aikuisten Ramina-pelit ja Safiirin ja Teräksen. Mielessäni on kristallinkirkkaana, kuinka loukkaantunut olin, kun isäni väitti, etten voi ymmärtää kyseistä scifi-sarjaa. Minä todellakin ymmärsin.

Poikakirjan kertoja elää lapsuuttaan paria kymmentä vuotta ennen minua. Hän on Olli-niminen poika, jonka lapsensilmin pikkukaupunkielämää havainnoidaan. Ja voi kuinka viatonta kaikki on! Ei ihan vielä ymmärretä, mistä aikuisten maailmassa on kyse. Lähellä ollaan, mutta kaikki ei osu kuitenkaan aivan kohdilleen.

Enimmäkseen Jalosen kirjassa ollaan kansakoulun poikaluokalla, jota komentaa sotilaallinen opettaja, jolla on vähintäänkin omalaatuiset metodit saada poikajoukko ruotuun. Luokassa tehdään erilaisia muodostelmia niin, että kaikkien kiusaama Elefantiksi ristitty pulska poika menettää kävelykykynsä. Puukäsityöluokan tapahtumat on trilleri vailla vertaa. 

Pidin hirvittävästi Poikakirjan perhekuvauksesta. Ollilla on kolme isompaa siskoa ja nuorempi sisarus, Pieni, jolla on oma hiljainen autistin maailmansa. Pienen sukupuoli jäi minulle arvoitukseksi - pojaksi hänet kuitenkin ajattelin. Perheen isä opettaa Ollille, kuinka maailmassa eletään ja kasvetaan mieheksi lempeällä tavalla. Saunomiset ja kesämökkivierailut on niin elävästi kerrottu, että melkein haistaa uusienperunoiden ja nokareiksi paloitellun nötkötin tuoksun.

Mitä sä luulit?

Olavi ja Anna ovat ihania. 

 

Oma lukupiiri

Voiko ihanampaa olla kuin pikkuinen lukupiiri, jossa luetaan laadukkaita kirjoja ja keskustellaan henkevästi. Välillä oikein selataan kirjaa ja luetaan pätkä ääneen, sellainen, joka oikein ravisteli ajatuksia ja näytti maailman uudessa valossa. 

Meidän lukupiiri kokoontui toista kertaa ja keskusteli Riikka Pulkkisen Totta-romaanista, josta totisesti riitti puhetta. Erityisesti askarrutti Martin tapa puhua ensin Eevalle ja myöhemmin Annalle. Muutenkin pohdimme Annan ja Eevan samankaltaisuutta, onnetonta rakkautta, jota paettiin Pariisiin Marcin syliin. Että miten voikaan olla niin samankaltaista, vai oliko kyseessä sittenkin vain Annan kuvitelma, joka ei ollutkaan totta. 

Totta sai myös miettimään, millaisena omat lapset mahtavat lapsuutensa muistaa. En kai minä vain tule olemaan se äiti, joka paahtoi koko ajan töitä eikä jaksanut ensimmäistäkään majaleikkiä?  Toisinaan hieman ajattelen, että saattaisin ollakin. Onneksi aina on lukeminen, joka on sitä yhteistä tekemistä, mutta usein yksityistäkin. En laittaisi pahakseni, vaikka minut muistettaisiin äitinä, jolla oli aina kirja kädessä.

Seuraavaksi lukupiiri tarttuu Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla -romaaniin. Sitten kun se on luettu, onkin melkein kesä. 

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Pikainen resepti liikuttavan bestsellerin kirjoittamiseen:
Otetaan yksi hyvin koulutettu ruotsalainen nainen, joka laitetaan muuttamaan esimerkiksi Uuteen-Seelantiin. Lisätään joukkoon eksotiikkaa, kenties romanssikin, ja annetaan hänelle läppäri ja kasa runokirjoja, kenties myös englannin sanakirja.

Valmis kirja maistuu sitten tältä: Kaksi eri-ikäistä naista, kummallakin surua elämässään, ihana ruotsalainen idylli rantoineen, yhteisiä kävelyitä, musiikkia, tilkka viiniä, hautajaiset, tarinoita, tarinoita, tarinoita, ja myös kuulija, joka jaksaa kuunnella.